Vapaa rajoista - kohti hyvää

Elämä, anna minulle Malttia hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa Kanttia muuttaa ne asiat, mitkä voin ja Älliä erottaa nämä toisistaan. Mielenrauhaa

Olen viime päivinä etsinyt eri paikoista tietoa, kuinka tukea omaa toipumistani, vahvistaa jaksamistani ja lisätä positiivisuutta ja myötätuntoa elämässäni.  Eräs sivusto, josta löysin hyödyllisiä vinkkejä itsehoitoon, on terveyskylä.fi. Sieltä löysin tietoa muun muassa voimavarakeskeisestä näkökulmasta. Voimavara-ajattelusta, jonka keskiössä on myönteinen asennoituminen itseä kohtaan elämän haasteissa, myönteinen muutos ja voimavarojen vahvistaminen henkilökohtaisten oivallusten kautta. Tiivistetysti siis toiveikkuus, tavoitteellisuus ja positiivinen, myötätuntoinen suhtautuminen itseen. Sehän on juuri sitä, mitä kaipaan! Kuinka voin harjoitella tätä omien voimavarojen tiedostamista, vahvistamista ja niihin tukeutumista toipumisessani? Alla on terveyskylä.fi-sivustolta lainatut kysymykset, joiden avulla voi pohtia omia voimavarojaan: Millaisia asioita on mukava tehdä? Minkälaisista asioista saat mielihyvää? Minkälaisista asioista olet saanut kehuja? Mitkä asiat innostavat sinua? Mistä

Alkuvuosi on sujunut erinomaisesti siinä mielessä, etten ole retkahtanut ja kohta tammikuu on ollut kokonaan "terve/puhdas" kuukausi riippuvuuksien suhteen. Ainoa asia, joka minua tällä hetkellä pelottaa, on masennuksen paluu arkeeni. Olen tuntenut itseni monena päivänä uupuneeksi ja en ole varma, onko kyse normaalista muutoksesta mielialassa ja vireydessä vai masennusoireista. Joka tapauksessa haluan ennaltaehkäistä masennusta, mutta miten? Terveyskirjaston artikkelin mukaan masennuksen itsehoidossa tärkeää on sosiaalisen eristäytymisen ja passivoitumisen välttäminen. Tähän liittyen on hyvä pitää kiinni ihmiskontakteista, päivärutiineista, liikunnasta ja harrastuksista oman voinnin mahdollistamissa rajoissa. Säännöllinen liikunta nostaa mielialaa ja parantaa vointia. Päihteitä kannattaa välttää, koska ne altistavat masennukselle ja hidastavat toipumista. On myös hyvä muistaa, että pessimistiset uskomukset itsestä ovat opittuja ja niitä voi muuttaa ja kyseenalaistaa esim. ter

Tämä viikko on edennyt hitaasti ja vakaasti, lipuen tasaisesti ohi. Koko perhe on ollut flunssainen. Energiat on säästöliekillä. Olen ollut kotona hoitamassa nuorimmaista nuhanenää samalla itsekin sairastaen. Olen erittäin tyytyväinen, että olen jaksanut puolikuntoisenakin keskittyä edes muutamaksi minuutiksi joka päivä omaan itseeni, omaan toipumisprosessiini, joko harjoittein tai lukemalla riippuvuudesta ja keinoista vahvistaa omaa pelaamattomuutta. Muutoin olen ollut paikoitellen jopa lamaantunut. Minulla ei ole jaksamista keskittyä muuhun kuin lapsiin ja omaan toipumiseen nyt. Akuutteja ongelmia olisi kyllä, remontti-, vesivahinko-, parisuhde-, ja terveysasiat ovat ihan hujan hajan, ja tunnen syyllisyyttä siitä, etten tiedä kuinka edetä niiden suhteen.  Nyt en osaa kuin olla paikoillaan ja toivoa, että flunssan jälkeen keksin, mihin asiaan etsin ratkaisua ensin. Elämä, anna minulle armoa ja tyyneyttä.

Tätä olen pohtinut koko viikon, kuinka muuttaa ajatuksiani. Yritän löytää positiivisuutta, toivoa, uusia näkemyksiä ja toimintatapoja. Suurin ajatustason muutos, joka minun pitäisi oppia, on ajatus oman tulevaisuuden ja oman itseni muuttamisesta, toisin tekemisestä.  Laskutavasta riippuen voidaan sanoa, että minulla on ollut rahapeliongelma n. 20-30 vuotta, koska koukutuin peliautomaatteihin, arpoihin ja jopa lottoamiseen jo pienenä. En edes kunnolla muista elämää ilman riippuvuutta. Olen saanut pelaamisen katkolle useaan otteeseen, mutta kokonaan eroon peleistä en ole päässyt. Nyt yritän taas toipumista, yritän tehdä toisin kuin viimeiset 20-30 vuotta.  Osa tätä toipumista on onnistumisen visualisoiminen, terveen tulevaisuuden suunnittelu ja tämän kaiken näkeminen realistisena vaihtoehtona. Se ei ole helppoa riippuvaiselle, jolle kaikki näyttäytyy sairauden värittämänä, ei kirkkaana. Siksi omia ajatuksia tulee tietoisesti muokata eri harjoittein ja kyseenalaistamalla omat kehäpäätelmä

Rehellisyys, avoimuus, nöyryys, avunpyyntö ja avunanto eivät ole helppoja asioita. Eivät ainakaan addiktille, jonka toimintaa ja olemassaoloa sairaus vinouttaa itsekeskeiseksi ja välinpitämättömäksi. Ainoastaan taistelu selviytymisestä, eloonjäämisestä aidosti motivoi kohti ehdotonta rehellisyyttä ja suvaitsevuutta, poispäin riippuvuuden vinoumista. Alkoholisti voi juoda itsensä hautaan monin eri tavoin. Peliriippuvaisuudella ei ole samanlaista aineellista yhteyttä sairauksiin ja onnettomuuksiin kuin alkoholismilla, mutta yhteys mielenterveysongelmiin ja itsetuhoisuuteen peliongelmalla on. Suomalaisen tutkimuksen mukaan hoitoon hakeutuneista peliriippuvaisista 8% oli yrittänyt itsemurhaa, 13% oli vahingoittanut itseään(*). Allekirjoitan tämän yhteyden itsensä vahingoittamiseen, itsetuhoisuuteen omalta osaltani. Pelaamisen riistäytyminen käsistä on lisännyt yllykettä toimia itsetuhoisilla tavalla. Tämä ei ole minulle ominaista toimintaa muulloin, vaan se nimenomaan liittyy riippuvuuteen

12 askeleen kolmas perinne on AA:ssa halu lopettaa juominen ja vastaavasti GA:ssa halu lopettaa pelaaminen, muuta vaatimusta jäsenyydelle ei ole. Tämä halu lopettaa yhdistää kaikkia toipuvia riippuvaisia, jotka tukeutuvat vertaisryhmiin, vertaistensa apuun ja yhteisöön. Itselläni on vahva halu lopettaa pelaaminen, mutta GA-ryhmään en ole vielä mennyt, osittain aikataulusyistä, pääosin siksi, etten ole uskaltanut mennä sinne ensimmäistä kertaa. Tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä olen käynyt läpi ja mitä on vielä edessä. Vertaisissa on voimaa, mutta koska en ole vielä siellä käynyt, niin tuntemattomien edessä heikkouksien näyttäminen pelottaa vielä liikaa. Mutta luotan siihen, että uskallan sinne lopulta mennä, kaltaisteni joukkoon toipumaan, tukemaan toinen toisiamme. Yllä tulkintani ja ajatuksiani liittyen Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstiin 25.1. "Mitä tarvitsemme - Toinen toisiamme".

Arki addiktion kanssa on ajoittain rankkaa. Oman mielialan ja jaksamisen kanssa pitää olla valppaana, jottei heikko hetki tule sellaisena päivänä, kun ei jaksa muuta kuin antaa periksi sairaudelle. Ravinto, lepo, liikunta, mieliala, rutiinit ja huvit muodostavat kokonaisuuden, joka tulee olla mahdollisimman tasapainossa, jotta "raittius", "pelaamattomuus", "pidättyväisyys" ei olisi ylivoimainen vaatimus. Ja joskus käy niin, että vaikka on tehnyt kaikkensa pysyäkseen tasapainossa, siltikin sairaus, riippuvuus vie jälleen kerran syöksykierteeseen. Silti ei voi muuta kuin yrittää uudestaan, toivoa parasta, huolehtia ja hoitaa itseään. Riippuvuus on sairaus siinä missä diabetes, verenpainetauti, epilepsia tai masennus. Kukaan ei valitse riippuvuutta, eikä siitä toivu tahtomalla tai yksin ilman apua tai hoitoa, tavalla tai toisella. Oloni on aaltoillut, hyvän ja huonon, uupuneen ja vahvan välillä. Olen yrittänyt parhaani, enkä ole antanut periksi halulle antaa

Kiitollisuus oman elämän ainutlaatuisuudesta on ajoittain helpommin sanottu kuin tehty.  Omat heikkoudet ja luonneviat harmittavat ja arjen pienet ilot hukkuvat rutiinien ja velvollisuuksien sekaan. Kuinka oppia nauttimaan omasta elämästään aidosti juuri sellaisena kuin se on, puutteineen kaikkineen? Omat vaikeudet ja terveyshaasteet olisi hyvä nähdä rikkautena, oppimistilanteina, mahdollisuutena kehittää itseään ja olla parempi versio itsestään huomenna kuin tänään. Elämän hyviä puolia ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan etuoikeuksina. Jokainen rauhallinen hetki rakkaan ihmisen seurassa, jokainen päivä ilman kipua tai pakonomaista toimintaa, jokainen lapsen hymy on kultakimpale päänsisäisessä aarrearkussa. Kiitollisuutta voi harjoitella monin eri tavoin. Itse harjoittelen itseni hyväksymistä ja itsemyötätuntoa päivittäin eri harjoittein (mietiskely, kirjoittaminen ja mindfullness) ja samalla tietoisesti muistutan itseäni kaikista eri siunauksista, joita elämässäni on paljon, vaikk

Älä ylitulkitse, älä tee asioista turhan monimutkaisia, älä ennakoi liikaa. Pidä asiat yksinkertaisina. Tämä on minulle tärkeä, mutta vaikea oppi. Tie toipumiseen on pieniä tekoja, pieniä askelia, ei moniulotteisia suunnitelmia tai suuria urotekoja.  Tämä yksinkertaisuus on vaikeampi sisäistää kuin luulisi, kun on ylianalyyttinen, katastrofeja ennakoiva neurootikko kuten minä (vain lievästi liioiteltuna). Toipuminen on arkinen asia, joka pitää pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Jos yksi päivä kerrallaan on liian monimutkaista ja vaikeaa, niin sitten yritetään jaksaa tunti tai minuutti kerrallaan. Niistä kertyy päiviä ja vuosia, kunhan tavoite on ensin ainoastaan se minuutti. Tulkintani Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstistä päivälle 22.1. "Pidetään se yksinkertaisena".

Olen elänyt nyt kolme viikkoa ilman pakonomaista toimintaa. En ole pelannut, enkä tehnyt mitään muutakaan, mitä voisi luokitella pakko-oireiseksi, sairaaksi tai haitalliseksi toiminnaksi. Riippuvuus on yllyttänyt mieltä laukalle, mutta en ole mennyt siihen mukaan.  En ole ylensyönyt, en ole juonut alkoholia, en ole shoppaillut mitään, en ole hukuttanut itseäni someen. Levottoman energiani, jonka aiemmin suuntasin pelaamiseen, olen käyttänyt hyväksi esim. näiden kirjoitusten tekemiseen tai omaan kuntoutumiseen, mutta en pakonomaisesti, vaan muutaman minuutin silloin, muutaman minuutin tällöin.  Olen ollut normaalisti töissä, hoitanut lapsia ja ollut läsnä, olen tehnyt kotitöitä kuten normaalisti. Nämä kaikki ovat suuria saavutuksia tilanteessa, jossa olen vaivalla katkaissut erittäin akuutisti oireilevan pakonomaisen rahapelaamisen. Nyt takana kolme viikkoa kovaa työtä, mutta samalla olen elänyt ne päivät ilman pakkoa tehdä jotain ilman valinnanvapautta. Se tuntuu hyvältä.

Unelmoi ilman rajoja - älä pelkää epäonnistumista.* Voi kuinka pystyisinkin tuohon, se olisi upeaa. Tämä työnteko irti riippuvuuden kahleista on niin helposti täynnä pelkoa. Pelkoa retkahtamisesta, pelkoa parisuhteen päättymisestä, pelkoa uupumuksesta, pelkoa ties mistä. Sitä tekee pieniä tavoitteita, yrittää pitää jalat maassa ja ottaa pieniä askelia, jotta terve, tasapainoinen, omien arvojen mukainen perhe-elämä olisi tulevaisuudessa totta. Mutta tuo on tosi suuri unelma ja epäonnistuminen niin todennäköistä. Haluan rohkeutta uskoa unelmiin ja vahvuutta jatkaa kohti terveyttä. Vaikka epäonnistuisin ennen toipumista useasti, lopulta voin onnistua, voinhan? *Gambling therapy -sovelluksen päivän rohkaisevat sanat 20.1.2023.

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti käsittelee sitä, kuinka tärkeää on pysähtyä hetkeksi hengittämään ja miettimään ennen toimimista. Se ettei reagoi ensin ja ole impulssien ja halujen vietävissä, vaan rauhoittuu ja pohtii oikeaa toimintatapaa. Välillä tulee malttaa olla hiljaa, malttaa hakea voimaa ja arvioida tilannetta ennenkuin toimii. Itsekin kaipaan nyt malttia, rauhoittumista ja meditaatiota. Lempeää harkintaa ja asioiden pohtimista ihan kaikessa rauhassa ilman sisäistä pakkoa nopeisiin ratkaisuihin, nopeaan tarpeiden tyydytykseen ja nopeaan toimintaan. Ei minun oikeasti tarvitse saada kaikkea juuri nyt. Voin olla ihan rauhassa ulalla siitä, miten tulisi toimia. Toipumispolkuni on vasta alussa. Minun tulee harjoitella harkintaa ja mennä poispäin ärsykkeisiin reagoimisesta.

Työ vie mehut, terveys reistailee, tiskikone on rikki, puolison kanssa on riitaa ja ulkona sataa räntää. Mikään ei mene oikein niin kuin haluaisi. Mistä saada iloa arkeen, kun kaikki on hieman vinossa? Ilonaiheita: Lapset, ehdottomasti Toipuminen, en ole retkahtanut, vaikka on ollut yllykkeitä Työkyky on ok. En ole tarvinnut sairauslomaa tai lääkityksiä, poislukien raudan siis. Rentoutuminen puolison ja lasten kanssa kotona Arki rullaa ongelmista huolimatta.

Otsikko kuulostaa kököltä Facebookin mietelauseelta, enkä lämpene tänään tuolle yhtään. Kyseessä on päivän rohkaisevat sanat GT-sovelluksesta, jota pyrin ajoittain hyödyntämään itseni kehittämisessä ja toipumisessani. Pitää sanoa, että tarkoitus hyvä, toteutus huono. Tarkoitus on selkeästi kannustaa tekemään työtä, nähdä vaivaa, luottaa tulevaan ja uskoa, että lopulta kaikki paha kääntyy hyväksi. Mutta samalla tuo on kehotus lyömään päätä seinään aina uudestaan ja uudestaan. Joskus pitää myös ymmärtää lopettaa, nyt ei ole oikea hetki muutokselle, luovutan. En siis nyt kehoita ketään ryyppäämään tai pelaamaan itseään unholaan, vaan tarkoitan sitä, että rohkaisun sanoina tuo "älä luovuta" voi olla myös väärä opastus tai laiha lohtu.

Eräs simppeli, mutta valaiseva tapa pohtia sitä, onko oma pelaaminen mukavaa ajanvietettä vai ongelmallista ja haitallista, on kysyä alla olevat kysymykset itseltään. Alla oleva sisältö on suora lainaus Päihdelinkin sivulta, linkki alapuolella: Onko pelaamisen lopettaminen tai vähentäminen aiheuttanut sinussa levottomuutta, ahdistusta tai ärtyneisyyttä? Oletko yrittänyt salata perheeltäsi tai ystäviltäsi paljonko olet pelannut? Onko pelaamisesi on aiheuttanut sinulle sellaisia taloudellisia ongelmia, että olet joutunut hankkimaan perheeltäsi, läheisiltäsi tai sosiaalipalveluista apua elinkustannuksiisi. Kyllä-vastaus edes yhteen näistä kysymyksistä viittaa mahdollisiin ongelmiin rahapelaamisen kanssa.   https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen/peliriippuvuus Lainasin nämä kysymykset suoraan päihdelinkin sivuilta, koska ne  tekevät näkyväksi nopeasti ja helposti, onko pelaaminen mennyt haitallisen toiminnan puolelle, mahdollisesti jo riippuvuudeksi. Itse vastasin ka

Voiko raitistua, pidättäytyä pelaamasta tai lopettaa huumeidenkäytön ilman uskoa? Eri kuntoutuksissa, kirjallisuudessa ja vertaisryhmissä korostetaan uskon merkitystä ja erityisesti uskoa Jumalaan. Tämä hämää minua, koska minun on vaikea ymmärtää, miksi terveydenhoitoon voisi liittyä kiinteänä osana uskonto. Jos diabetesta tai epilepsiaa ei hoideta uskon/uskonnon avulla, miksi riippuvuussairauksien kuntoutusprosessissa sen painotus korostuu? Ymmärrän sen, että usko onnistumiseen, omaan arvoon ja tulevaan ovat merkityksellisiä tervehtymisessä. Mutta tähän uskoon ei mielestäni tarvita Korkeampaa voimaa. Onneksi en ole yksin tämän asian kanssa. Lisää tietoa ateisteille tai agnostikoille riippuvaisille esim. Sekulaari-AA:n sivuilta: https://www.sekulaariaa.net/

Pyrin tekemään mahdollisimman useana päivänä tiivistelmän "Päivä kerrallaan" - kirjan päivän tekstin sisällöstä, siten kuin minä sen ymmärrän ja tulkitsen. Sen lisäksi laitan lopuksi muutaman lauseen siitä, mitä ajatuksia teksti minussa herättää. En tee näitä postauksia muita varten vaan ennen kaikkea itseäni varten.  En tällä hetkellä käy GA-kokouksissa. GA-, NA- ja AA-kokouksissa käydään läpi 12 askelta ja luetaan päivän teksti ennen osallistujien yksittäisiä puheenvuoroja.  Nämä "päivän teksti" -kirjoitukseni ovat omia "mini GA-kokouksiani". Jossain vaiheessa päivää luen kyseisen päivän tekstin. Vaikka kyseinen teksti ei heti tunteita kummemmin minussa herättäisikään, niin joudun pysähtymään sen äärelle. Ensin tiivistämällä tekstin ytimen omilla sanoillani ja sen jälkeen pohtimalla, miten tuo tekstin sisältö tarkoittaa minun riippuvuuteni suhteen tai minun arjessani, mieleeni jää toipumista tukevaa positiivisuutta loppupäiväksi. Tämä tapa pakottaa itsen

Yllä on päivän tekstin otsikko kirjasta Päivä kerrallaan. Päivän teksti käsittelee sitä, kuinka onnellisuus ei tule nopeasti ja vaatimalla päihteiden tai muiden riippuvuuksien avulla. Mielenrauha ja onnellisuus ovat tavoitettavissa ajan kanssa, kun auttaa muita, kehittää itseään ja on kiitollinen omasta etenemisestä. Tämä pitemmän ajan tavoitteisiin ja tulevaisuudessa odottavaan onneen keskittyminen voi olla äärimmäisen vaikeaa välittömään tyydytykseen tottuneelle addiktille, jolle maltti ei ole koskaan ollut valtti. Tulevan hyvän odotus on vaikeaa, jos lohtu on saatavilla pikaisesti, olkoonkin valheellinen lohtu. Mutta tuo valhe pitää paljastaa ja myöntää ja ymmärtää, että aito onni tulee vain toipumisen, kiitollisuuden ja toisten ja itsen tukemisen kautta.

Käyn läpi Gambling therapy -sovelluksen tehtäviä. Pelihimon hallintaan keskittyvässä harjoituksessa käydään läpi kolme pelihimon hallinnan tapaa: 1. Viivytä. Pyri viivyttämään pelaamisen aloittamista, koska pelihimo on tunne/olotila/kokemus, joka menee ohi. Itselläni viivytystekniikoita ovat mm. hengitysharjoitukset, peliestot kasinoissa ja pankkitilien tyhjennys, jolloin nettipelaaminen ei ole mahdollista ilman erillistä käyntiä talletusautomaatilla. 2. Väistä. Käytä pelaamiseen käytettävissä oleva aika johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan ja väistä pelaamisen aloittaminen. Minulla tällaista väistötoimintaa on mm. tämän blogin kirjoittaminen. 3. Valitse. Pelaamishimo kuiskii pelaamisen positiivisista puolista. Tulee muistaa tietoisesti kaikki pelaamisen/riippuvuuden pahat puolet ja syyt lopettaa ja valita tietoisesti lopettaa riippuvuustoiminta. Tätä hyvän elämän valintaa pyrin pitämään mielessäni kirjoittamalla ylös omia ajatuksiani ja miettimällä, mitä voin saavuttaa, jos en pela

Gambling therapy -sovelluksen maanantain rohkaisevat sanat ovat: Älä odota. Aika ei koskaan tunnu täysin oikealta. Tämä on erittäin totta ja pätee moneen tilanteeseen, ei ainoastaan riippuvuustoiminnan lopettamisprosessiin. Kaikki muutostilanteet ovat omalla tavallaan hieman vääränlaisia, pelottavia tai vähintään kutkuttavia. Itse en ainakaan ole hirveän muutosmyönteinen. Minussa on ripaus arkajalkaa. Siksi tuo yllytys yrittämään, vaikka jännittää, tuntuu minusta lohduttavalta. Oikeaa hetkeä ei tarvitse löytää. Myös ahdistuksen tunteesta voi ponnistaa kohti parempaa.  Minun ei tarvitse ensin löytää varmuutta toipumisesta ja sitten aloittaa toipumisen matkaa, vaan voin aloittaa matkan haparoivin, pienin askelin, välillä edeten, välillä takapakkia palaten.

Energiataso on matalalla. Mieli on terävä (tai ainakin toivon niin), mutta kroppa on väsynyt. Olen nyt kovasti yrittänyt miettiä, kuinka saada kotikonstein parannettua jaksamistani ja palautumista.  Teen mielenkiintoista, mutta henkisesti kuormittavaa työtä. Olen huono pitämään huolta fyysisestä kunnostani liikunnan avulla. Jonkin verran päivittäistä hyötyliikuntaa tulee väkisin, kun kävelen työmatkat, mutta yhtään sen enempää ei tule jumpattua tai rehkittyä. Pyrin tekemään terveellistä kotiruokaa, mutta olen ennen kaikkea nautiskelija, joten keskivartalolihavuus on osa syntilistaani myös. Rauta- arvot ovat olleet viime vuosina huonot/huonohkot.  Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, ennenkuin sairaus saa kuiskittua vetämättömästä olosta hyvän tekosyyn antaa periksi myös riippuvuudelle. Ensinnäkin rautatabletteja pitää ihan oikeasti käydä ostamassa pikimmiten ja oikeasti syödäkin niitä. Ei ne lääkekaapin perältä itse suuhun hyppää. Toisekseen pitää oikeasti hoitaa pääkoppaa vertaisr

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti käsittelee pohjan löytämisen ideaa toipumisessa. Toipuminen, 12 askeleen noudattaminen ja uusien toiminta- ja ajattelutapojen omaksuminen ei ole mahdollista ennenkuin halu olla vajoamatta uudestaan pohjalle, halu olla satuttamatta itseään on voimakkaampi kuin halu juoda tai kuten minulla halu pelata.  Itse olen luullut löytäneeni oman pohjani jo monta kertaa. Ajoittain halu olla vajoamatta on ollut pitkiäkin aikoja vahvempi kuin halu pelata. Usean kerran olen kuitenkin vajonnut uudestaan. Tiedostan täten voimattomuuteni riippuvuuden edessä ja kunnioitan tavoitetta, johon pyrin. Toivon, että pohja, josta joulukuussa itseni löysin, oli riittävän syvä minulle. En jaksa satuttaa itseäni ja muita enää. Haluan toipua, haluan muuttaa elämäni valoisammaksi.

Olen ollut tänään hyvin väsynyt. Olen noussut normaalia aiemmin (kuopus heräsi kuuden jälkeen), mutta olen saanut viettää päivän rauhallisessa tahdissa. Minulla ei pitäisi olla syytä tähän olotilaan. En ole ponnistellut tänään, en ole joutunut olemaan erityisen sosiaalinen tms. Silti haluaisin vain olla paikallani, enkä tehdä mitään. Tämä huolettaa minua. Pelkään, että masennus on hiipimässä päälle. Minulla on taipumus masennusoireiluun sellaisissa elämäntilanteissa, kun jokin pitempi kriisi tai ongelmallinen elämäntilanne on menossa ohitse tai parempaan suuntaan. Toisin sanoen silloin kun voisi taas nauttia elämästä tai rentoutua hetkeksi, minun mieleni väsyy. Annan itselleni tietyllä tavalla luvan voida huonosti, kun pahin vaara ohitse.  Viimeiset viikot ovat menneet niin paljon paremmin kuin koko viime vuosi, että hieman huolettaa tämä päänsisäinen tahmeus. Toivottavasti tämä on ylianalysointia ja kyseessä ainoastaan laiska sunnuntai. Jotta saisin toipumiseni hyvälle tolalle, en sai

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti käsittelee sitä, ettei menneitä kannata surra, eikä unohtaa. Menneet väärät ja itsekkäät teot, joista on tuntenut syyllisyyttä ja häpeää, voi kääntää loppujen lopuksi hyödyllisiksi kokemuksiksi. Nämä teot ovat pitkälti johtuneet riippuvuudesta, sairaudesta. Ne on hyvä muistaa ja jakaa muiden kanssa kiitollisena muutoksesta ja toisten tueksi. Itsekin olen tehnyt paljon asioita, joita en olisi tehnyt ilman riippuvuuden pakkomielteisyyttä. Olen tehnyt arvojeni vastaisia asioita, jotka ovat väärin läheisiä kohtaan. Kun en pelaa, ei mieleeni tulisi ikinä tehdä samoja asioita kuin pelihimon vallassa tulee tehtyä. Vielä en osaa olla katumatta ja soimaamatta itseäni. Minun olisi pitänyt kyetä parempaan. Mutta samalla tiedostan, etten saa unohtaa aiempia tekojani ja kokemuksiani, vaikka niiden muistelu kipeää onkin. Jokainen päivä, jolloin kuljen poispäin riippuvuuden pakkomielteistä, on siunaus. Ainakin tiedän, mihin en halua palata takaisin 

Olen kuunnellut itsemyötätuntoharjoitteita. Erilaisia mindfullness-harjoitteita löytyy hyvin helposti verkosta. Itse olen kokeillut esim. Mieli ry:n verkkosivuilta löytyviä harjoitteita:  https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/harjoitukset/mindfulness-harjoitukset/ sekä Neuvokas perhe -sivuston harjoitusta: https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/mindfulness-harjoitus-myotatuntoa-ja-lempeytta-itselle/ Erityisesti tämän toisen linkin takainen itsemyötätuntoharjoitus toimii minulla itselläni hyvänä rentoutumisharjoitteena, kun itseruoskinta ja vaatimukset itseä kohtaan korostuvat. Kuuntelen näitä ennen nukkumaanmenoa ja yritän olla armollinen itselleni. Olen hyvä ihan tällaisena kuin olen, äitinä, puolisona, tyttärenä, työntekijänä, riippuvaisena, puutteet ja heikkoudet mukaan lukien.

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti käsittelee sitä, kuinka riippuvuudesta ei parane, vaan kuinka toipuminen on hengellisen hyvinvoinnin kautta saatuja hyviä päiviä, lykkäystä riippuvuudesta. Kun raitistuu, tai lopettaa pelaamisen, ongelmat eivät katoa. Elämä on jatkuvaa ongelmanratkaisua, työntekoa itsensä kanssa. Tätä ei tule vältellä, vaan luottaa Korkeamman voiman armoon ja voimaan myös vaikeuksissa ja elämän ponnisteluissa. Itselleni tämä tarkoittaa ennen kaikkea henkisen - ei hengellisen - hyvinvointini tärkeyttä pyrkimyksessäni saada pelaamisesta vapaita päiviä. Kaikki toiminta, mikä vähentää ahdistusta ja masennusta ja lisää arkeen iloa, lämpöä ja tasapainoa, tukee jaksamistani ja toipumistani parhaiten. Mielenterveyteni tulee olla prioriteetti, mikäli tavoitteeni on olla toipuva peliriippuvainen, eikä peliriippuvainen

Tänään on palkkapäivä. Se on vaarallinen päivä riippuvaiselle. Laskut maksettu, ruokarahat nostettu tililtä. Kaikki riskit eivät ole vielä poissa. Vähän rahaa on vielä tilillä. Ne pitää kotimatkalla nostaa vielä pois tililtä. Miksi ihmeessä? No, jotta en etsisi jostain uutta nettikasinoa, tallentaisi sinne jotain pikkusummaa ja aloittaisi viheliäistä, sairasta kierrettä uudestaan. Sitä sykliä on tosi vaikea katkaista, mikäli pelaa edes euron. Siitä se kaikki paha alkaa vaan uudestaan, saaden vallan ensi hetkestä. Minulla ei onneksi ole pelihimoa päällä nyt. Luulen, että saan viimeiset kympit nostettua ilman vaikeuksia. Mutta mikäli jättäisin ne tilille odottamaan esimerkiksi seuraavaa kaupassa käyntiä, saattaisi addiktio kuiskia iltaan mennessä jo kovinkin. Tunnen omat heikkoukseni, siksi nämä varotoimet. 

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti kertoo siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä niin olosuhteet, itsemme ja toiset ihmiset sellaisina kuin ne ovat kaikessa raadollisuudessaan. Asenteen tulee olla nöyrä, realistinen ja hyväksyvä, antamatta kuitenkaan valtaa välinpitämättömyydelle tai luovuttamiselle. Tämä voi olla perusta toipumisprosessille. Päivän teksti on hyvin osuva minulle juuri tänään. Tarvitsen muistutusta siitä, kuinka meistä jokainen on viallinen ja puutteellinen, eikä oma vaillinaisuus saa olla tekosyy antaa periksi ja luovuttaa häpeälle. En saa mennä pimeään itkemään, vaan minun tulee kohdata itseni ja tekoni suoraan, virheistä oppien, mutta samalla armollisesti, osoittaen anteeksiantoa niin itseäni kuin muitakin kohtaan.

Kävin tänään keskustelun erään läheisen ihmisen kanssa pelaamisestani ja raha-asioista. Keskustelu meni pääosin hyvin, mutta pohjavire keskustelun lopussa oli asenteella "Et saa mokata enää kertaakaan tai...". Vastuunotto omista virheistä ja riippuvuustoiminnasta pitää ottaa, mutta samalla en voi luvata, etteikö riippuvuus voisi saada minua uudelleen polvilleni, tekemään jotain omien arvojen ja järjen vastaista. Olen sairas, enkä pysty hallitsemaan sairauttani. Olen vasta toipumisen alkumetreillä.  Joka tapauksessa olo on nyt tosi huono, syyllinen ja surkea. Imin jokaisen tuomitsevan, kritisoivan sanan itseeni totuutena minusta itsestäni. Se itseinhon määrä, joka kiertää kehossani, on valtaisa, kuin päälle tullut hyökyaalto. Tiedän, ettei tämä itsesääli ja -syyttely tue toipumistani. Heti kun pääsen kotiin, etsin myötätuntoharjoituksen ja teen sen vaikka väkisin. Teen sen, vaikka en uskokaan ansaitsevani myötätuntoa. 

Pelaamattomuus on sujunut nyt jo melkein kaksi viikkoa. Joka päivä on tullut heikkoja hetkiä, jolloin syke nousee, levottomuus iskee ja pelihimo on vahvasti olalla kuikuilemassa. Tästä huolimatta olen onnistunut olemaan pelaamatta, vaikka pankkitilille tuli rahaa ja mahdollisuuksia pelaamiseen olisi ollut useita. Olen saanut pidettyä mielessä tavoitteeni, enkä ole antanut periksi kiusaukselle. Tämä on ollut helpompaa kuin oletin etukäteen. Olen oppinut, että tässä asiassa itseäni auttaa paljon tietoinen rauhoittuminen, hengitysharjoitukset, säännöllinen päivärytmi, riittävä lepo ja kirjoittaminen. Kaikista merkittävin asia on ollut tunnetilojen muutoksiin reagoiminen välittömästi, kun vireystilassa on tapahtunut se outo terävöityminen. Tarkoitan sitä fyysistä reagoimista sykkeen nousulla, hengityksen pidättämisellä ja lihasten jännittämisellä, mikä tulee kuin itsestään, kun vastaan tulee tilanne tai ärsyke, joka triggeröi riippuvuustoimintaa esiin. Jos tuossa hetkessä välittömästi näen

Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstin otsikko on "Sataprosenttinen askel". Tekstissä puhutaan siitä, kuinka ainoastaan 12 askeleen ensimmäinen askel on luonteeltaan sellainen, joka pitää sisäistää sataprosenttisesti ennenkuin voi onnistua. Tämä tarkoittaa sitä, että voimattomuus riippuvuuden edessä on sisäistetty niin järjen kuin tunteen kautta, ytimessä asti. Itse olen luullut useamman kerran aikuisiälläni, että olen tämän tehnyt. Luullut, että oma pohja on lopultakin tullut vastaan ja nyt olen sisäistänyt voimattomuuteni riippuvuuden edessä. Jonkin aikaa, ehkä jopa vuosi tai useampi on mennyt, mutta sitten olen taas retkahtanut. Etsin vielä voimattomuuden absoluuttista ymmärtämistä, mutta toivon, että olen jo toipumisen polulla.

Riippuvuus on kipeä asia. Harva ihminen tietää pelaamisriippuvuudestani ja hyvä niin. Mutta asia ei saisi olla näin. Sairaus ei saisi olla häpeänaihe, salattava asia. Kirjoitan tätä blogia ensinnäkin jäsentääkseni ja tallentaakseni itselleni pohdintojani ja työskentelyäni kohti terveempää elämää, toipumista. Lähes yhtä suuri syy on se, että haluan opetella avoimuutta pikkuhiljaa riippuvuuteen liittyen.  Avoin keskustelu näistä asioista on erittäin tärkeää, koska riippuvaisen stigma on vahva, erityisesti riippuvaisen omassa mielessä. Armoĺlisuus itseä kohtaan on vaikeaa, mutta mahdollista.

Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstin otsikko on "Yhtenäisinä kestämme". Se käsittelee sen asian myöntämistä, että riippuvaisen ihmisen tulee myöntää olevansa riippuvainen, eroavansa siinä mielessä muista, eikä paluuta "normaaliin" ole, mutta hyväksynnän kautta alkaa toipuminen. Toisin sanoen hyväksy sairautesi osana itseäsi. Yhdessä toisten riippuvaisten kanssa voi toipua, vertaiset auttavat toisiaan kohti parempaa elämää. Keskinäinen tuki on tarpeen kaikille.  Vaikka ajatus siitä, että riippuvuus kulkee mukana tavalla tai toisella läpi elämän, on hyvin ahdistava, niin yhteisen voiman, tuen ja toipumisen teemat ovat hyvin lohduttavia mielestäni.

Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti on tänään "Kaitselmuksen apu". Teksti käsittelee sitä, kuinka ainoastaan jumalallinen huolenpito ja ohjaus voi vapauttaa riippuvuuden pakkomielteestä.  Tämä Korkeampi voima, joka on hyvin vahvasti läsnä AA:ssa ja 12 askeleessa, on itselleni hieman ongelmallinen. Tiedän, ettei sitä ole välttämätön hahmottaa Jumalaksi, jos ei ole uskonnollinen. Itselleni läheisempi määritelmä on käsittää se ennemminkin asenteella "elämä kantaa", "etsivä löytää" ja "lopulta kaikki on hyvin". Eli minulle kyse on siitä, millä tavalla jäsennän tulevaisuuttani. Luottamus tulevaan ja elämä itsessään ovat minun korkeampi voimani. Elämän ainutlaatuiset muutokset ohjaavat matkaani muokaten vaihtoehtojani ja elämä huolehtii minusta tavalla tai toisella eri tilanteissa. 

  Ensimmäinen työpäivä tänä vuonna. Muuten ihan ok olo, mutta työhön oli hieman hankala loman jälkeen tarttua ja useammasta eri syystä pikkuruiset triggerit tekivät itsensä erittäin näkyviksi ja kuulluiksi. Ahdistus meinasi lyödä päälle jo työmatkalla, kun sairaus kuiskaili eri asioita, kuten "Voit sä ihan pikkaisen käyttää rahaa pelaamiseen. Ei muutaman euron käyttö missään näy." Sain onneksi hengitykseen keskittymällä sykkeen tasattua ja olon rauhalliseksi. Sairas mieli siellä vain puhuu, ei minun ytimeni, en minä.  Tyyneysrukouksella ja hengityksellä olen yrittänyt saada olon paremmaksi. En ole huono ihminen, vaikka sairaus yrittää muistutella itsestään. Olen sairas ja se mihin voin keskittyä, on ottaa askelia kohti toipumista, armollisesti, mutta määrätietoisesti hetki kerrallaan.

  "Onko minulla vaihtoehtoa?" on päivän tekstin otsikko tänään kirjassa Päivä kerrallaan. Tekstin sisältö käsittelee sitä, että ennen raitistumista ei ole valinnanvapautta lopettaa, eikä raitistumisen jälkeen valinnanvapautta juoda. Se mihin valinnanvapautta on, niin "hengellisten työkalujen" käyttöön, jonka avulla korkeampi voima pitää raittiina jälleen yhden päivän. Minun osaltani kyse ei ole juomisesta, vaan pelaamisesta. Pelatessani en kyennyt keskeyttämään pelaamista tahdonvoimalla. Nyt kun olen saanut pelaamisen katki, pelaamisen aloittaminen uudestaan ei ole vaihtoehto, se ei saa olla. Mitä mainitut hengelliset työkalut ovat omalta osaltani, se on vaikea tietää vielä... Toivottavasti elämä antaa minulle voimia, niin perheen, läheisten, vertaisten kuin oivallusten ja mielenterveyden voimistumisen muodossa.

Tänään on tullut mietittyä paljon riippuvuudesta toiseen siirtymistä. Ihmisenä, jolla tuntuu olevan selkeä alttius riippuvuuksiin, pelkään ihan perustellusti siirtymistä yhdestä addiktiosta toiseen. Enää ei ole pelit enää pyörimässä kännykän näytöllä, niin mitä tekemistä sitä keksisi. Selkeästi aikaa on ollut enemmän kotitöihin, mutta olen myös huomannut, että ruoka pyörii mielessä ja jääkaapilla tulee käytyä aika usein.  Tähän syömisen lisääntymiseen tulee suhtautua armollisesti, mutta myös varauksella. Toki hyvästä ruoasta tulee olla oikeus nauttia, mutta olla varovainen, ettei syömiseen muodostu pakonomaisia, toiminnallisen riippuvuuden mukaisia epäterveitä piirteitä. Huomenna alkaa arki taas, ehkä silloin loppuu myös lomasyöminen, toivottavasti.   

 Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti on tänään "Käännekohdassa". Teksti käsittelee antautumista, avun pyytämistä ja Jumalan puoleen kääntymistä, jotta muutos olisi mahdollista. Itse en ole uskonnollinen ihminen, enkä oikein lämpene ajatukselle, että mielenterveydelliseen ja fyysiseen riippuvuuteen ei tepsisi muu kuin jumalallinen väliintulo. Toisaalta ymmärrän antautumisen, luovuttamisen ja avunpyytämisen voiman niin käänteispsykologisesta kuin yhteisöllisestä vinkkelistä.  AA-kirjallisuudessa voi myös muuttaa Jumalan, joksikin itselle paremmin sopivaksi käsitteeksi. Minulle parhaiten sopiva käsite Jumalan tilalle on "Elämä". Minun tulee luottaa, että elämä kantaa, minun pitää kulkea kohti elämää.

 Minun tavoitteenani on riippuvuuksista vapaa arki ja uhkapelaamisesta irti pääseminen päivä kerrallaan. Nyt takana on ensimmäinen viikko ilman riippuvuustoimintaa. Olen erittäin ylpeä tästä pienestä saavutuksesta, vaikka olenkin tietoinen siitä, että työ on vasta alkanut ja vaikeudet ovat edessäpäin, ei takana. Askelta kerrallaan kohti parempaa.

 Päivä kerrallaan kirjan päivän tekstin otsikko on: Antautumisen voitto. Teksti käsittelee sitä, kuinka voimattomuudesta myöntäminen riippuvuuden edessä ovat ensiaskel toipumiseen. Toisin sanoen voimattomuuden myöntäminen rakentaa pohjaa tasapainoiseen arkeen.  Tämä on tosi ristiriitaista, mutta jotenkin ihmisen pää toimii niin, että kun myöntää, ettei jaksakaan, niin saattaa seuraavana päivänä jaksaa paremmin. Kun ei väkisin tappele vastaan, myöntää omat kokemukset ja tunteet,  ei se välttämättä lannista, vaan saa mielen uuteen nousuun. Näin ainakin minulla. Hyvää Loppiaista!

Päivän tekstin otsikko on tänään "Täydellinen hyväksyminen" Teksti käsittelee sitä addiktin kaksijakoista ajattelua, ristiriitaa sen välillä, että samanaikaisesti tuntuu, että kuolee, jos täytyy lopettaa ja kuolee, jos ei lopeta. Tämän vedon kahteen suuntaan ymmärtää täysin vain toinen riippuvainen. Tämän tunteen kanssa minäkin painiskelen. Kun kumpikin vaihtoehto tuntuu liian vaikealta, niin olo voi olla erittäin lohduton ajoittain. Pitää vain luottaa, että epätoivo ja ristiriidat vievät kohti lopullista toipumista. Aiempaan tekstiini liittyen sain suljettua pelitilin ilman bonusrahojen käyttöä. Ahdistus nousi tosi korkealle, mutta keskityin hengitykseen ja visualisoin pelihimon ja ahdistuksen lehtien päälle virran mukana poispäin lipumaan. Auttoi sen verran, että sain suljettua tilin määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Taas pieni voitto.

 Viisi päivää takana ilman pelejä. Tänään sairasta mieltä on testattu taas. Sain tekstiviestin eräästä nettikasinosta, että tilillä olisi 5 euron edestä pelirahaa. Pää on yrittänyt kääntää asian niin, ettei kyseessä olisi rahapelaaminen, jos en käytä yhtään omaa rahaa, eihän bonusraha ole rahaa. Näin se riippuvuus kuiskii.  En ole mennyt nettikasinoon, enkä ole tarttunut syöttiin. Yritän saada aikaiseksi pelieston laittamisen kyseiseen paikkaan. Pelottaa vaan mennä tekemään sitä, koska kun kirjaudun sisään, voi yllyke pelata tulla pahana päälle. En halua aloittaa alusta. Siksi psyykkaan itseäni vielä hetken. 

 Ahdistus nousi äkisti tosi korkealle, kun sähköpostiin oli tullut tarjousviestit kahdesta eri nettikasinosta. Erittäin voimakas triggeröityminen, tarjoukset tuli käyttää tai... Onneksi olin tänään jo aloittanut rentoutumisharjoitukset. Äkkiä keskittyminen hengityksen havainnointiin. Kun olin saanut sykkeen hieman alemmas, aloin mentalisoida sähköpostien sisältöjä lehtien päälle, jotka päästin virran vietäväksi. Tuntui hupsulta, mutta muutaman minuutin hengittelyn ja "irtipäästämisen" jälkeen, pystyin palaamaan sähköpostiin, perua jäsenyyden kyseisistä sähköpostilistoista ja merkata saadut postit roskapostiksi. Pieni asia, mutta ihan oikea saavutus. Ahdistus, levottomuus ja yllyke riippuvuustoimintaan fyysisenä reaktiona oli selkeä ja sain itseni rauhoittumaan. Hyvä minä!

 Testasin tänään ensimmäistä kertaa Gambling theraphy -sovelluksen mindfullness-osion harjoituksia. Aloitin 9 minuutin hengitysmeditaatioharjoituksesta. Pari kertaa jouduin aloittamaan alusta, kun oli vaikea rauhoittua istumaan rauhassa ja keskittyä tarkkailemaan hengitystä ilman, että pomppaa tekemään jotain epäolennaista kesken kaiken. Lopulta sain itseni kuriin. Ihan mukava rentoutumisharjoitus, ikään kuin mindfullness-alkeet 1.  Sovelluksessa on oma mindfullness-harjoitus myös siihen tunteeseen, kun pelihimo iskee. Tuota harjoitusta en halua vielä testata. Luultavasti se ei edes voisi tehota, mikäli keskittymiskykyni harjoituksiin on nykyisenlainen eli heikko. Tiedän, että minun pitää totuttaa itseni näihin perusmeditaatio-harjoituksiin ajan kanssa puolipakolla, jos haluan tulevaisuudessa saada hyötyä mindfullnessista niin pelihimoon, ahdistukseen, tunteidensäätelyyn kuin myös tavalliseen rentoutumiseenkin.

 Päivän tekstin otsikko tälle päivälle on: Aloita siitä, missä olet. Tekstissä käydään läpi sitä, kuinka raittius on vasta alku ja kuinka tärkeää on noudattaa AA:n periaatteita kaikilla elämänalueilla. Kotona, töissä, ihan missä vaan tulee pyrkiä ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen, noudattamaan ohjelmaa pettymyksistä ja vaikeuksista huolimatta. Tuo yllä tulkitsemani teema sivuaa omia tämänpäiväisiä pohdintojani. Olen palaamassa töihin muutaman päivän päästä. Minua huolettaa työpäivien rasitus, stressi, onnistumiset ja pettymykset. Kun en saa rytmittää päivää itselleni sopivalla tavalla, iskevätkö pelihimo tai ahdistus päälle? Aktivoituvatko triggerit pahasti tai salakavalasti? Opinko palautumaan ilman riippuvuustoimintaa? Osaanko olla myötätuntoinen niin itseäni kuin muita kohtaan?

 3.1. Päivän tekstin otsikko kirjassa "Päivä kerrallaan" on Voimaton. Teksti käsittelee 12 askeleen ensimmäistä askelta eli voimattomuutta riippuvuuden suhteen. Tämä on erittäin totta addiktin, kuten minä, kohdalla. Henkisesti on erittäin vaikeaa ja kivuliasta myöntää, ettei hallitse omaa toimintaansa riippuvuuden edessä. Toipuminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman tämän asian aitoa sisäistämistä. En kykene kohtuupelaamiseen. Pienikin riippuvuustoiminta voi viedä minut syöksykierteeseen. Minun pitää ymmärtää ja muistaa tämä aina. Totaalikieltäytyminen on ainoa keino saada voimani takaisin. Takuuta onnistumisesta ei ole, mutta voin keskittyä laittamaan voimani tavoitteen tueksi. Keskittää voimani positiivisuuteen, hyvinvointiin ja kaikkeen arkiseen, joka vie minua poispäin pakonomaisesta toiminnasta. Se ei ole helppoa, mutta tehtävissä. Kunnioittaen voimattomuutta, armollisesti pienin askelin.

 Kolmas päivä ilman riippuvuustoimintaa. Ainakin vielä tämä uusi vuosi sujuu hyvin. Tietty mieli välillä kääntyy yllyttäviin, sairaisiin ajatuksiin, mutta olen saanut vietyä keskittymisen johonkin muuhun vielä melko vähällä vaivalla. Tänään olen keskittynyt fyysiseen hyvinvointiin ja armollisuuteen omaa kehoa ja mieltä kohtaan. Nukuin pitkään, olen syönyt terveellistä kotiruokaa, tehnyt pieniä kotitöitä, mutta pitkillä tauoilla. Olen vielä flunssainen ja uupunut loppuvuoden pelaamisesta, stressistä ja huolista.  Olen pohtinut kuinka huolehtia terveydestä. Rankan treenin ihmistä minusta ei saa tekemälläkään, mutta lähiaikoina täytyy panostaa ainakin kävelyyn, mahdollisesti pyöräilyyn sekä kevyeen voimisteluun.

 Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstin otsikko on: Ensin on luotava perusta. Tekstin sisältö on ytimekkäästi sanottuna se, että raittius on vasta alku ja AA-ohjelman noudattaminen muodostaa perustan raittiille ja toipuvalle elämälle. Ohjelman noudattaminen ja raittiin elämän opetteleminen on rakentamista tuon perustan varaan. Minun osaltani pelaamattomuus on vasta alku. Kuntoutuksella, GA:lla ja hyvinvointiini keskittymällä, yritän rakentaa perustan arjelle ilman riippuvaisuuden orjuuttamaa mieltä. Se on pitkä rakennusurakka, mutta perustuksia luodaan hiljaa koko ajan.

Tänään pohdin Gambling theraphy -appin inspiroimana keinoja löytää mielekästä tekemistä addiktiotoiminnan tilalle. Sovelluksen mukaan tulisi keskittyä yhteiseen tekemiseen perheen ja/ystävien kanssa. Uusien rutiinien kehittäminen ja askareet, jotka lisäävät tunnetta terveydestä ja osallisuudesta perheeseen. Positiiviset, säännölliset teot eheyttävät ihmissuhteita ja positiivista suhtautumista omaan itseen. Tulisi harrastaa asioita, joista saa nautintoa, mutta välttää eristäytymistä omaan rauhaan. Introvertille tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Suurin osa minun mielestäni kivoista harrastuksista ovat omassa rauhassa yksin tehtäviä juttuja. Näin oli/on pelaaminenkin. Täten ymmärrän ohjeen idean erittäin hyvin. Mutta miten oppia nauttimaan jostain uudesta ja itselle epäluontevasta. Tämä vaatii vielä paljon pohdintaa ja harjoitusta. Tässä vaiheessa keskityn rutiineihin ja kotiaskareihin. En minä niistä nauti, mutta teen jotain yleishyödyllistä.

 Luin AA-kirjallisuutta tänään. Kirjasta "Päivä kerrallaan" luin päivän 1.1. päivän tekstin, jonka otsikko oli "Olen ihme". En kirjoita tekstiä tähän, mutta sen idea on siinä, että toipuminen on ihme, johon ei yksin pysty, mutta Jumala mahdollistaa muutoksen, jonka avulla toipuminen tapahtuu. Ja vapaus addiktiotoiminnan pakonomaisuudesta omassa arjessa tekee elämästä ihmeen. Näin minä päivän tekstin tulkitsen. En itse ole kovin uskonnollinen, enkä haluaisi laittaa tervehtymistä uskonnollisen kokemuksen tai uskon varaan. Olen myös kuullut ehdotuksen muuttaa AA:n Jumala Elämäksi. Se vetää minuun paremmin. Eli elämä on yllätyksellinen. Luottamalla elämän tuomiin ennakolta näkymättömiin mahdollisuuksiin, muutos on mahdollista, vaikka itsellä ei olisi voimaa yksin sairautta voittaa. Täten toipumisen ihme on mahdollinen.

 Ensimmäinen vuorokausi ilman pelaamista elettynä. Mennyt ilman pahempaa kutkua tai ahdistusta. Vielä se kutina ja sähköinen levottomuus ihon alla alkaa, mutta onneksi ei vielä tänään. Tänään on ollut suunnitelmien aika. Miten tukea omaa toipumista? Omien harjoitteiden ja estojen lisäksi harkitsen vahvasta GA-kokouksissa käyntiä, tai jos niitä ei löydy niin AA-kokouksia. Tässä minua pelottaa se, voiko kokouksiin osallistumisen kautta tieto ongelmistani vuotaa työelämän puolelle. Kokouksiin liittyvät anonymiteetti ja luottamus, mutta ihmiset ovat aina ihmisiä... Toisaalta toipuminen on terveyteni ja tulevaisuuteni kannalta niin välttämätöntä, että mahdolliset riskit eivät saisi tulla kuntoutumisen esteeksi. Tällöin antaisin ainoastaan sairauden viedä minua enemmän harhaan.