Vapaa rajoista - kohti hyvää

Tänään on lepopäivä. Tänään en käsittele asioita, kuntouta itseäni. Tänään en opiskele, en treenaa. En tee tehtäviä tai harjoitteita, en edes hengittele rauhassa. Tänään vain olen.

Viha on ylellisyys, johon riippuvaisella ei ole varaa. Viha, kauna ja kielteisyys eivät tue toipumista, vaan ovat osa riippuvuustoiminnan orjuutta. Itsetutkiskelu, 12 askelta, luottamus korkeampaan voimaan esim. vertaistuen muodossa vievät kohti valinnan mahdollisuutta ja toipumista. Positiivisuutta kohti, poispäin kielteisyydestä. Tämä asia on hyvä muistaa. Retkahtaminen on itselläni aina lähellä, jos päästän mieleni synkkiin ajatuksiin, kielteisiin ja kaunaisiin tunnelmiin. Miksi nähdä vaivaa, kun asiat ovat päin honkia joka tapauksessa? Tekisi mieli luovuttaa sairaudelle... Mutta tukeen luottaminen, itsemyötätunto ja itsetutkistelu, armollisuus antavat voimaa kohdata ongelmat, luottaa tulevaan, valita toisin kuin aiemmin. Pohdintojani koskien Päivä kerrallaan- kirjan päivän tekstiä 15.4. "Kaunan kahleet".

Miksi on helpompi olla ymmärtäväinen ja anteeksiantava ystävälle? Miksi omat virheet ja harha-askeleet ovat tuomittavampia kuin toisten? Miksi itseltään vaatii enemmän kuin läheiseltä? Jos ystävä olisi samassa tilanteessa kuin sinä, mitä sanoisit hänelle? Miten neuvoisit ja lohduttaisit? Sano samoin myös itsellesi ja usko omia sanojasi. Olet yhtä arvokas, ainutlaatuinen ja anteeksiannon ja armon tarpeessa ja arvoinen kuin ystävä. Ole ystävä itsellesi.  Minäkin olen armon tarpeessa, armon arvoinen.

Tänään olen hyvällä tavalla väsynyt. Olen tehnyt töitä, liikkunut ulkona, tehnyt kotiaskareita ja viettänyt aikaa lasten kanssa. Lihakset ovat kipeinä, väsyttää, enkä jaksa tehdä yhtään mitään enää. Olen tyytyväinen.  Olen väsynyt, mutten uupunut.

PELAAMISEN EDUT - mitä pelaaminen minulle antaa? - Mahdollisuus voittoon. Muutama isompi voitto tullut vuosien aikana, joilla on saanut hankittua jotain isompaa. - Omaa aikaa ja tilaa. Pelatessa itselleni on ollut helpompaa ottaa omaa tilaa ja aikaa, irrottautua ympäristöstä ja sen asettamista vaatimuksista. - Jännitys ja innostus, mielihyvä. PELAAMISEN HAITAT -  mitä pelaaminen on vienyt tai voi viedä minulta? - Luottotiedot. Säästöt. Pelaaminen vie kaikki rahat, jotka se voi viedä. - Aika. Pelaaminen vie tilaa ja aikaa kaikelta muulta. - Turvallisuus. Pelaaminen vie pois turvallisuuden tunteen itseltä ja muilta, koska pelaamisen mukana tulee epävarmuus kaikesta. - Itsekunnioituksen menetys. LOPETTAMISEN EDUT - mitä voin saavuttaa jos lopetan pelaamisen? - Mahdollisuus kerryttää säästöjä pikkuhiljaa. - Terveellisen tilan- ja ajanoton oppiminen. - Epävarmuuden väheneminen. - Eroon itseinhosta ja itsetuhoisuudesta. LOPETTAMISEN HAITAT - mitä menetän, jos lopetan pelaamisen? - Välittömän

Minulle hyvä lomapäivä on rauhallinen, rento ja sotkuinen. Siihen kuuluu kävelyä auringonpaisteessa, musiikkia ja hyvää ruokaa. Sotkua tulee ruoanlaitosta, esim. lasten suklaalettukesteistä. Rauhaa esim. kävelylenkistä tai päiväunista rauhoittavaa musiikkia kuunnellen. Rentoutta aikatauluttomuudesta ja joustosta. Kiitos elämä taas uudesta riippuvuusvapaasta päivästä!

Viime aikoina minulla on ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Joinain päivinä on ollut helppoa välttää riippuvuustoimintaa ja joinain päivinä retkahdus on ollut lähellä. Huonoina päivinä kaikki "raittiutta" tukevat apukeinot ovat eduksi. Yksi näistä apukeinoista peliriippuvaiselle on peliesto. Eräänä oikein vaikeana päivänä sain aikaiseksi päivittää pelikasinoiden peliestot taas voimaan. Olen tästä erittäin tyytyväinen, koska se ei ole mikään helppo teko. Jotta pelieston saa laitettua voimaan, täytyy kirjautua pelikasinon pelitililleen ja asettaa itselleen peliesto. Ennen kuin eston saa asetettua, ehtii nähdä pelikasinon etusivulta tarjouksia, etuja, houkutuksia. Siinä on erittäin suuri retkahduksen riski olemassa, joka on pakko kohdata saadakseen eston päälle. Tästä syystä olen erittäin tyytyväinen, että sain pelihimosta huolimatta laitettua itselleni peliestot päälle taas. Kiitos elämä!

Tänään olen ollut "kuivilla" sata päivää. Se on pitkän linjan riippuvaiselle iso saavutus. Matka on vielä aluillaan, mutta paljon on jo tehty, paljon kärvistelty. Jokainen takana oleva pelaamaton päivä myös samalla nostaa kynnystä retkahtaa. Ei suuresti, mutta hitusen verran joka päivä paranee olo ja vastustuskyky nousee. Olen tänään vahvempi kuin eilen. Kiitos elämä tästä 100 päivästä!

Jotta voi korjata tunne-elämänsä ongelmat, täytyy tehdä sisäistä tarkastelua ja selvittää miten ja milloin nuo vääristymät ovat muodostuneet, mitä on tehnyt itselleen ja toisille. Vaikka ei enää toimisi riippuvuutensa määrittämällä tavalla, toipuva riippuvainen saattaa langeta riippuvuustoimintaan tavalla tai toisella pyrkiessään tavoitteisiinsa. Tavoitteita ja unelmia pitää kuitenkin olla, ja uhkakuvat lankeemuksesta eivät saa olla unelmoinnin esteenä.  Omaa itseään virheineen ja kaikkineen ei saa pelätä ja paeta, vaan kohdata, tarkastella ja kehittää. Vapaus korkeamman voiman tuella tulee sisäisen tarkastelun kautta. Tulkitsen tämän niin, että vapaus riippuvuudesta tulee valppauden, itsereflektion ja itsetuntemuksen kautta. Omat heikkoudet ja vahvuudet tulee tuntea, jotta voi myötätuntoisesti, mutta vastuullisesti välttää karikoita matkallaan toipumiseen. Pohdintojani liittyen Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstiin 8.4. "Sisäinen tarkastelu".

Millä tavoin, minkälaisella toiminnalla korvata toiminnallisen riippuvuuden haitallista toimintaa? Kuinka oppia pois välittömän mielihyvän etsimisestä ja oppia nauttimaan asioista, joiden eteen joutuu näkemään vaivaa? Tuskailen tämän teeman kanssa vielä pitkään, mutta pieniä toivon pilkahduksia olen jo löytänyt. Hyvää mieltä ja nautintoa saan pelleilystä lasten kanssa, rennosta yhdessäolosta ja kävelylenkeistä yksin musiikkia kuunnellen. Tämä on vasta alkua, mutta sentään jotain kuitenkin. Kiitos elämä taas yhdestä päivästä ilman riippuvuustoimintaa. 

Olen viime aikoina miettinyt paljon riskejä muodostaa uusia haitallisia tapoja, liiallisuuksiin menemistä ja riippuvuuden siirtymistä riippuvuudesta toiseen. Olen pyrkinyt tarkastelemaan kriittisesti kaikkia uusia toimintatapojani, jotka ovat auttaneet minua olemaan pelaamatta. Enhän ole vain siirtämässä riippuvuuttani aiheesta toiseen? Olenhan aidosti toipumisen polulla? Tiedostan kyllä, että käytän myös keinoja ja sellaista korvaavaa toimintaa, jotka ovat riskialttiita, jos en ole valppaana. Olen huomannut, että syömiseni on lisääntynyt pelaamisen lopettamisen jälkeen. Tämän kanssa tulee olla tarkkana. En saa antaa itseni lipsua kohti epätervettä ruokasuhdetta. En saa alkaa väistellä tunteidenkäsittelyä tunnesyömisellä. Toinen vaarallinen toimintatapa on ostelu. En saa alkaa viettää aikaa verkkokaupoissa ja siirtää epätervettä rahasuhdettani pelaamisesta shoppailuun. Onneksi olen aika pihi. Olen tänä vuonna ostanut itselleni ainoastaan 16e kauneudenhoitotarvikkeita, 8e sukkia ja laps

Mistä saada mielihyvää ja positiivisuutta elämään? Millä korvata haitallinen, sairaalloinen toiminta? Mitä toimintaa riippuvuustoiminnan tilalle?  Pelaaminen on toiminnallinen riippuvuus. Riippuvuustoimintaa voi korvata niin hyvillä, terveillä tavoilla kuin myöskin haitallisilla, liiallisilla tavoilla, jotka vievät vain uuden riippuvuuden tielle. Iso osa toipumisprosessiani on tasapainoilua löytää positiivisia, hyvinvointia tukevia asioita, terveellistä toimintaa ja vältellä uusia karikoita, varoa hyppäämässä riippuvuudesta toiseen. Tämä tasapainoilu on vaikeaa. Valppaus ja itsereflektio ovat välttämättömiä apukeinoja joka päivä. Joka päivä pohdin, onko toiminnassani kohtuus ja maltti, oli toiminta mitä vaan.  Pakonomaisuus voi palata, jos en muista alttiustani riippuvuuksiin. Addikti on aina addikti, vaikka olisikin toipuva. Sitä ei saa unohtaa, sitä tulee kunnioittaa.

Toipumista tukevat monet asiat, mutta ensisijainen apu on toiset ihmiset. Minusta seuraavat ovat välttämättömiä toipumisessa: 1. Vertaisapu, oli se sitten GA-, AA-, NA- tai Al-anon-kokouksissa, muissa vertaisryhmissä tai kahden kesken saatua keskusteluapua  2. Aika kavereiden ja läheisten kanssa 3. Onnistumisen kokemukset työ- ja/tai harrastusporukoissa 4. Ja kaikkein tärkeimpänä itselleni PERHE <3

Päivä kerrallaan kohti riippuvuudesta vapaata elämää. Välitavoitteitani ovat pelaamaton viikko, kuukausi ja vuosi. Nyt takanapäin on kolme kokonaista kuukautta ilman riippuvuustoimintaa. Tämä on iso saavutus minulle. Alkuvuosi on ollut täynnä terveyshuolia, ihmissuhdeongelmia ja stressiä. Siitä huolimatta olen jaksanut kuntouttaa ja hoitaa riippuvuuttani. Kiitos elämä tästä.

Tällä viikolla on ollut useita yllykkeitä, ärsykkeitä ja houkutuksia pelata. Olen ollut pitkäaikaisen stressin ja paineen alaisena. On ollut riitaa ja huonosti nukuttuja öitä. Monta kertaa olen ollut uupunut ja ajatellut: "pelaamalla saisin hetkeksi tilaa, rauhaa olla itsekseni ilman huolta". Mutta eihän tuo ole totta, vaan riippuvaisen mielen itsepetosta ja valetta. Onneksi en ole antanut periksi. Jostain sain voimaa, jos en mihinkään muuhun, niin ainakin siihen, etten uskonut riippuvuutta, en pelannut. Kiitos elämä!

Suuria tunteita  Pelkoa, pettymystä, surua, vihaa, uhmaa Omaa tilaa, tilaa ajatuksille Palautumista, paikoillaan oloa Suuria tunteita Lopulta tämäkin on ohi.