Kiitollisuus - Osaanko arvostaa elämän pieniä iloja (ja suruja)?

Kiitollisuus oman elämän ainutlaatuisuudesta on ajoittain helpommin sanottu kuin tehty.  Omat heikkoudet ja luonneviat harmittavat ja arjen pienet ilot hukkuvat rutiinien ja velvollisuuksien sekaan. Kuinka oppia nauttimaan omasta elämästään aidosti juuri sellaisena kuin se on, puutteineen kaikkineen?

Omat vaikeudet ja terveyshaasteet olisi hyvä nähdä rikkautena, oppimistilanteina, mahdollisuutena kehittää itseään ja olla parempi versio itsestään huomenna kuin tänään. Elämän hyviä puolia ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan etuoikeuksina. Jokainen rauhallinen hetki rakkaan ihmisen seurassa, jokainen päivä ilman kipua tai pakonomaista toimintaa, jokainen lapsen hymy on kultakimpale päänsisäisessä aarrearkussa.

Kiitollisuutta voi harjoitella monin eri tavoin. Itse harjoittelen itseni hyväksymistä ja itsemyötätuntoa päivittäin eri harjoittein (mietiskely, kirjoittaminen ja mindfullness) ja samalla tietoisesti muistutan itseäni kaikista eri siunauksista, joita elämässäni on paljon, vaikka riippuvuuden tulehduttama mieleni ei aina niitä näkisikään yhtä kirkkaina kuin ne oikeasti ovat.

Elämä, kiitos lapsista, läheisistä, kaikesta valosta ja varjoista myös.