Jotta voi korjata tunne-elämänsä ongelmat, täytyy tehdä sisäistä tarkastelua ja selvittää miten ja milloin nuo vääristymät ovat muodostuneet, mitä on tehnyt itselleen ja toisille. Vaikka ei enää toimisi riippuvuutensa määrittämällä tavalla, toipuva riippuvainen saattaa langeta riippuvuustoimintaan tavalla tai toisella pyrkiessään tavoitteisiinsa. Tavoitteita ja unelmia pitää kuitenkin olla, ja uhkakuvat lankeemuksesta eivät saa olla unelmoinnin esteenä. Omaa itseään virheineen ja kaikkineen ei saa pelätä ja paeta, vaan kohdata, tarkastella ja kehittää. Vapaus korkeamman voiman tuella tulee sisäisen tarkastelun kautta. Tulkitsen tämän niin, että vapaus riippuvuudesta tulee valppauden, itsereflektion ja itsetuntemuksen kautta. Omat heikkoudet ja vahvuudet tulee tuntea, jotta voi myötätuntoisesti, mutta vastuullisesti välttää karikoita matkallaan toipumiseen. Pohdintojani liittyen Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstiin 8.4. "Sisäinen tarkastelu".
Viha on ylellisyys, johon riippuvaisella ei ole varaa. Viha, kauna ja kielteisyys eivät tue toipumista, vaan ovat osa riippuvuustoiminnan orjuutta. Itsetutkiskelu, 12 askelta, luottamus korkeampaan voimaan esim. vertaistuen muodossa vievät kohti valinnan mahdollisuutta ja toipumista. Positiivisuutta kohti, poispäin kielteisyydestä. Tämä asia on hyvä muistaa. Retkahtaminen on itselläni aina lähellä, jos päästän mieleni synkkiin ajatuksiin, kielteisiin ja kaunaisiin tunnelmiin. Miksi nähdä vaivaa, kun asiat ovat päin honkia joka tapauksessa? Tekisi mieli luovuttaa sairaudelle... Mutta tukeen luottaminen, itsemyötätunto ja itsetutkistelu, armollisuus antavat voimaa kohdata ongelmat, luottaa tulevaan, valita toisin kuin aiemmin. Pohdintojani koskien Päivä kerrallaan- kirjan päivän tekstiä 15.4. "Kaunan kahleet".
Hyvät periaatteet ja asenteet eivät ole mahdollisia ilman ymmärrystä, hyvä elämä ei ole mahdollista ilman oikeanlaista toimintaa. Jokainen ajatus, sana tai teko joko tukee toipumista tai vie kauemmaksi siitä. Hyvä elämä, toipuminen vaatii sitoutumista, itsekuria ja vastuuta. Se vaatii tyyneysrukouksen sisäistämistä. Minun pitää hyväksyä se, mitä en voi muuttaa, ja muuttaa ne asiat, jotka voin... Ja ennen kaikkea tarvitsen viisautta erottaa nuo kaksi toisistaan joka päivä elämässäni. Tämä on arjen tasolla helpommin sanottu kuin tehty. Sen hahmottaminen mihin voi vaikuttaa ja mihin ei, on välillä hyvin vaikeaa. Samaten se mikä tukee omaa hyvinvointia ja mikä on taas tuhoisaa, ei sekään ole aina niin selvää. Mutta sitähän elämä on, jokapäiväistä oppimista ja opettelua, virheineen ja onnistumisineen. Tulkintani ja ajatuksiani liittyen "Päivä kerrallaan" -kirjan päivän tekstiin 16.12.
Kommentit
Lähetä kommentti