Emme kadu mitään


Päivä kerrallaan -kirjan päivän teksti käsittelee sitä, ettei menneitä kannata surra, eikä unohtaa. Menneet väärät ja itsekkäät teot, joista on tuntenut syyllisyyttä ja häpeää, voi kääntää loppujen lopuksi hyödyllisiksi kokemuksiksi. Nämä teot ovat pitkälti johtuneet riippuvuudesta, sairaudesta. Ne on hyvä muistaa ja jakaa muiden kanssa kiitollisena muutoksesta ja toisten tueksi.

Itsekin olen tehnyt paljon asioita, joita en olisi tehnyt ilman riippuvuuden pakkomielteisyyttä. Olen tehnyt arvojeni vastaisia asioita, jotka ovat väärin läheisiä kohtaan. Kun en pelaa, ei mieleeni tulisi ikinä tehdä samoja asioita kuin pelihimon vallassa tulee tehtyä. Vielä en osaa olla katumatta ja soimaamatta itseäni. Minun olisi pitänyt kyetä parempaan. Mutta samalla tiedostan, etten saa unohtaa aiempia tekojani ja kokemuksiani, vaikka niiden muistelu kipeää onkin. Jokainen päivä, jolloin kuljen poispäin riippuvuuden pakkomielteistä, on siunaus. Ainakin tiedän, mihin en halua palata takaisin 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaunan kahleet

Sisäinen tarkastelu

Palkkapäivä, vaaran päivä