Itseinho ja itsemyötätunto


Kävin tänään keskustelun erään läheisen ihmisen kanssa pelaamisestani ja raha-asioista. Keskustelu meni pääosin hyvin, mutta pohjavire keskustelun lopussa oli asenteella "Et saa mokata enää kertaakaan tai...". Vastuunotto omista virheistä ja riippuvuustoiminnasta pitää ottaa, mutta samalla en voi luvata, etteikö riippuvuus voisi saada minua uudelleen polvilleni, tekemään jotain omien arvojen ja järjen vastaista. Olen sairas, enkä pysty hallitsemaan sairauttani. Olen vasta toipumisen alkumetreillä. 

Joka tapauksessa olo on nyt tosi huono, syyllinen ja surkea. Imin jokaisen tuomitsevan, kritisoivan sanan itseeni totuutena minusta itsestäni. Se itseinhon määrä, joka kiertää kehossani, on valtaisa, kuin päälle tullut hyökyaalto. Tiedän, ettei tämä itsesääli ja -syyttely tue toipumistani. Heti kun pääsen kotiin, etsin myötätuntoharjoituksen ja teen sen vaikka väkisin. Teen sen, vaikka en uskokaan ansaitsevani myötätuntoa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaunan kahleet

Sisäinen tarkastelu

Palkkapäivä, vaaran päivä