Ehdoton rehellisyys

Rehellisyys, avoimuus, nöyryys, avunpyyntö ja avunanto eivät ole helppoja asioita. Eivät ainakaan addiktille, jonka toimintaa ja olemassaoloa sairaus vinouttaa itsekeskeiseksi ja välinpitämättömäksi. Ainoastaan taistelu selviytymisestä, eloonjäämisestä aidosti motivoi kohti ehdotonta rehellisyyttä ja suvaitsevuutta, poispäin riippuvuuden vinoumista.

Alkoholisti voi juoda itsensä hautaan monin eri tavoin. Peliriippuvaisuudella ei ole samanlaista aineellista yhteyttä sairauksiin ja onnettomuuksiin kuin alkoholismilla, mutta yhteys mielenterveysongelmiin ja itsetuhoisuuteen peliongelmalla on. Suomalaisen tutkimuksen mukaan hoitoon hakeutuneista peliriippuvaisista 8% oli yrittänyt itsemurhaa, 13% oli vahingoittanut itseään(*).

Allekirjoitan tämän yhteyden itsensä vahingoittamiseen, itsetuhoisuuteen omalta osaltani. Pelaamisen riistäytyminen käsistä on lisännyt yllykettä toimia itsetuhoisilla tavalla. Tämä ei ole minulle ominaista toimintaa muulloin, vaan se nimenomaan liittyy riippuvuuteen minun tapauksessani. Loppujen lopulta peliriippuvuudesta irtautumisessa, toipumisessa on kyse eloonjäämisestä. Jos en lopeta pelaamista, voi peliriippuvuus lopulta viedä minulta hengen. Tämä on totuus, josta minun pitää olla ehdottoman rehellinen. Totuus jonka takia kaikkea toimintaa tulee ohjata ehdoton rehellisyys, vaikka se onkin vaikeaa.

Ajatuksiani koskien Päivä kerrallaan -kirjan 26.1. päivän tekstiä "Ehdoton rehellisyys".

*Sa­lonen AH, Lind K, Hag­fors H, Castrén S, Kont­to J. Raha­pe­laa­minen, pelion­gelmat ja raha­pe­laa­miseen liit­tyvät asenteet ja mieli­piteet vuo­sina 2007–2019 – Suoma­laisten raha­pe­laa­minen 2019. Ter­veyden ja hyvin­voinnin lai­tos, Ra­portti 18/2020.