Sisäinen korjaaja ei kannusta, vaan masentaa


Minulla on ollut jo kauan aikaa paljon henkistä kuormitusta ja pitkittynyttä stressiä. Minulla on vahva tarve palautumiseen, mutta vaikeuksia saada kehoa pois ylivirittyneestä tilasta. Etsiessäni tietoa eri rentoutumis- ja stressinpurkumenetelmistä löysin muun muassa mind body bridging -harjoitukset Mieli ry:n sivuilta. 

Mikäli ymmärrän oikein harjoitteiden kuvailuja, niin harjoituksissa pysähdytään tarkastelemaan omia ajatuksia sekä oman kehon reaktioita ja aistimuksia. Mikäli päässä pyörii paineita ylläpitäviä ja toimintaan ruoskivia ajatuksia, tuntuu se jännityksenä kropassa. Tällöin puhuu korjaaja, joka masentaen ruoskii eteenpäin, väittäen, että olet rikki. Tällöin tulee pyrkiä kuuntelemaan kehoa, keskittyä hengitykseen ja muistaa, ettei sisäinen korjaaja ole oikeassa. Se pyrkii korjaamaan voimatonta minää, mutta voimaton minä on vain harha. Oikea minä ei tarvitse sisäistä piiskaajaa, oikea minä ei ole voimaton. 

Kuinka hallita stressiä ja sisäisiä ääniään, jotka kuiskivat liiallisia vaatimuksiaan? Mieli ry:n sivuilla on harjoitteita ja lisätietoja, joita ainakin minä tarvitsen arkeeni.

Lähde: https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/harjoitukset/mind-body-bridging-harjoitukset/

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaunan kahleet

Kuva
Viha on ylellisyys, johon riippuvaisella ei ole varaa. Viha, kauna ja kielteisyys eivät tue toipumista, vaan ovat osa riippuvuustoiminnan orjuutta. Itsetutkiskelu, 12 askelta, luottamus korkeampaan voimaan esim. vertaistuen muodossa vievät kohti valinnan mahdollisuutta ja toipumista. Positiivisuutta kohti, poispäin kielteisyydestä. Tämä asia on hyvä muistaa. Retkahtaminen on itselläni aina lähellä, jos päästän mieleni synkkiin ajatuksiin, kielteisiin ja kaunaisiin tunnelmiin. Miksi nähdä vaivaa, kun asiat ovat päin honkia joka tapauksessa? Tekisi mieli luovuttaa sairaudelle... Mutta tukeen luottaminen, itsemyötätunto ja itsetutkistelu, armollisuus antavat voimaa kohdata ongelmat, luottaa tulevaan, valita toisin kuin aiemmin. Pohdintojani koskien Päivä kerrallaan- kirjan päivän tekstiä 15.4. "Kaunan kahleet".
Lue lisää

Palkkapäivä, vaaran päivä

Kuva
Tänään on palkkapäivä. Se on vaarallinen päivä riippuvaiselle. Laskut maksettu, ruokarahat nostettu tililtä. Kaikki riskit eivät ole vielä poissa. Vähän rahaa on vielä tilillä. Ne pitää kotimatkalla nostaa vielä pois tililtä. Miksi ihmeessä? No, jotta en etsisi jostain uutta nettikasinoa, tallentaisi sinne jotain pikkusummaa ja aloittaisi viheliäistä, sairasta kierrettä uudestaan. Sitä sykliä on tosi vaikea katkaista, mikäli pelaa edes euron. Siitä se kaikki paha alkaa vaan uudestaan, saaden vallan ensi hetkestä. Minulla ei onneksi ole pelihimoa päällä nyt. Luulen, että saan viimeiset kympit nostettua ilman vaikeuksia. Mutta mikäli jättäisin ne tilille odottamaan esimerkiksi seuraavaa kaupassa käyntiä, saattaisi addiktio kuiskia iltaan mennessä jo kovinkin. Tunnen omat heikkoukseni, siksi nämä varotoimet. 
Lue lisää

Palkkapäivä takana, hyvä niin

Kuva
Palkkapäivä on aina ollut minulle se pahin mahdollinen päivä suhteessa riippuvuustoimintaan. Palkkapäivänä riski pelata on aina suurin. Retkahtaminen on silloin lähellä. Mieli kuiskii "kyllä sitä pari euroa, kympin verran voi ihan hyvin pelata, kunhan sen jälkeen lopettaa". Mutta eihän se addiktion kanssa noin oikeasti mene. Syöksykierre vain edessäpäin, jos antaa periksi kuiskailuille. Nyt on taas yksi palkkapäivä takanapäin. Sain laskut maksettua ja loppurahat nostettua tililtä käteisvaroiksi perheen juokseviin kuluihin. En retkahtanut. Edelleen olen toipumismatkallani. Tänään olen tyytyväinen. Päivä kerrallaan kohti tasapainoista elämää.
Lue lisää