Tänään on lepopäivä. Tänään en käsittele asioita, kuntouta itseäni. Tänään en opiskele, en treenaa. En tee tehtäviä tai harjoitteita, en edes hengittele rauhassa.
Viha on ylellisyys, johon riippuvaisella ei ole varaa. Viha, kauna ja kielteisyys eivät tue toipumista, vaan ovat osa riippuvuustoiminnan orjuutta. Itsetutkiskelu, 12 askelta, luottamus korkeampaan voimaan esim. vertaistuen muodossa vievät kohti valinnan mahdollisuutta ja toipumista. Positiivisuutta kohti, poispäin kielteisyydestä. Tämä asia on hyvä muistaa. Retkahtaminen on itselläni aina lähellä, jos päästän mieleni synkkiin ajatuksiin, kielteisiin ja kaunaisiin tunnelmiin. Miksi nähdä vaivaa, kun asiat ovat päin honkia joka tapauksessa? Tekisi mieli luovuttaa sairaudelle... Mutta tukeen luottaminen, itsemyötätunto ja itsetutkistelu, armollisuus antavat voimaa kohdata ongelmat, luottaa tulevaan, valita toisin kuin aiemmin. Pohdintojani koskien Päivä kerrallaan- kirjan päivän tekstiä 15.4. "Kaunan kahleet".
Jotta voi korjata tunne-elämänsä ongelmat, täytyy tehdä sisäistä tarkastelua ja selvittää miten ja milloin nuo vääristymät ovat muodostuneet, mitä on tehnyt itselleen ja toisille. Vaikka ei enää toimisi riippuvuutensa määrittämällä tavalla, toipuva riippuvainen saattaa langeta riippuvuustoimintaan tavalla tai toisella pyrkiessään tavoitteisiinsa. Tavoitteita ja unelmia pitää kuitenkin olla, ja uhkakuvat lankeemuksesta eivät saa olla unelmoinnin esteenä. Omaa itseään virheineen ja kaikkineen ei saa pelätä ja paeta, vaan kohdata, tarkastella ja kehittää. Vapaus korkeamman voiman tuella tulee sisäisen tarkastelun kautta. Tulkitsen tämän niin, että vapaus riippuvuudesta tulee valppauden, itsereflektion ja itsetuntemuksen kautta. Omat heikkoudet ja vahvuudet tulee tuntea, jotta voi myötätuntoisesti, mutta vastuullisesti välttää karikoita matkallaan toipumiseen. Pohdintojani liittyen Päivä kerrallaan -kirjan päivän tekstiin 8.4. "Sisäinen tarkastelu".
Tänään on palkkapäivä. Se on vaarallinen päivä riippuvaiselle. Laskut maksettu, ruokarahat nostettu tililtä. Kaikki riskit eivät ole vielä poissa. Vähän rahaa on vielä tilillä. Ne pitää kotimatkalla nostaa vielä pois tililtä. Miksi ihmeessä? No, jotta en etsisi jostain uutta nettikasinoa, tallentaisi sinne jotain pikkusummaa ja aloittaisi viheliäistä, sairasta kierrettä uudestaan. Sitä sykliä on tosi vaikea katkaista, mikäli pelaa edes euron. Siitä se kaikki paha alkaa vaan uudestaan, saaden vallan ensi hetkestä. Minulla ei onneksi ole pelihimoa päällä nyt. Luulen, että saan viimeiset kympit nostettua ilman vaikeuksia. Mutta mikäli jättäisin ne tilille odottamaan esimerkiksi seuraavaa kaupassa käyntiä, saattaisi addiktio kuiskia iltaan mennessä jo kovinkin. Tunnen omat heikkoukseni, siksi nämä varotoimet.
Kommentit
Lähetä kommentti