Kuljemme omaa polkuamme

Minun täytyy käyttää niitä ajatus- ja käyttäytymistapoja ja -tekniikoita, jotka ovat minun arjessani, minun temperamentille ja luonteelleni mahdollisia. Toipumisen tiellä ensin eteenpäin työntää pakko ja tarve parantua. Tämän jälkeen eteen aika usein voi tulla lannistuminen, kun toipumiseen ei itsellä kuulukaan hurmosta siitä, että korkeampi voima nostaa taakan pois. 

Ohjelmaan kuuluu vahvana hengellisyys, korkeampi voima. Omanlaisen hengellisyyden löytäminen ja sisäistäminen osaksi omaa toipumista, on jokaisella erilainen ja vääränlaista hengellisyyttä ei ole. Jokaisen polku on omanlaisensa, tahti ja reitti on uniikki, samalla ollen itselle juuri oikea. Oma asenne ja elämä muokkaantuu, muuttuu ja paranee, vaikkei suuria hengellisiä kokemuksia, kuten uskoontuloa, olisikaan. Toipuminen etenee jokaisella eri tyylillä.

Myös ateisti tai agnostikko voi toipua ohjelmaa noudattaen. Korkeamman voiman ei tarvitse olla jumalhahmo, se voi olla universumi, fysiikan lait, yhteisön/vertaisten tuki, mikä vaan itselle parhaiten toimii. Toipuminen ei vaadi uskon hurmosta, mutta uskoa omaan tekemiseen ja tulevaisuuteen kylläkin.

Tulkintani ja ajatuksiani liittyen "Päivä kerrallaan" -kirjan 18.2. Päivän tekstiin "Kuljemme omaa polkuamme".