Kattila liian täynnä?


Yleisasenteeni niin toipumista kuin myös perusarkea kohtaan on ennemminkin positiivinen ja optimistinen kuin negatiivinen ja pessimistinen huolimatta vastoinkäymisistä ja masennusoireista. Yritän arvostaa pieniä onnistumisia, pieniä siunauksia enemmän kuin surkutella kaikkia eri vastuksia. 

Aina se ei ole helppoa. Välillä tuntuu, että pienetkin harmit ovat liikaa. Läheiseni kuvasi kyseistä ilmiötä minusta erittäin osuvasti:

"Jos kattila on täynnä vettä, pienikin lisäys saa sen läikkymään yli reunojen."

Silloin kun tuntuu, ettei jaksa enempää, niin itse koen toimivammaksi sallia itselleni hetken epätoivoisuus, surkeus, itku ja suru. Jos sallin itseni luovuttaa ja märehtiä pimeässä tovin, tunteen laannuttua nousen taas reippaana ylös. Kattila on taas tyhjempi, jaksan suuremman määrän huolia, vastoinkäymisiä, ilonaiheita ja hauskanpitoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Addiktion tarkastelua

Kaunan kahleet

Toiset ihmiset ovat tärkeitä toipumiselle