Hitain askelin, horjuen, mutta edeten tasaisesti


Nyt on takana 1,5 kuukautta elämää ilman pelaamista. Kiusauksia ja vaikeuksia on riittänyt. En ole antanut riippuvuudelle periksi, vaikka tekosyitä onkin ollut tarjolla. Edelleen olen saanut pidettyä mielessä, että riippuvuustoiminta vain syventää masennusoireita, vähentää jaksamista, aiheuttaa ahdistusta, pahentaa talousongelmia.

Vaikka minulla on ongelmia myös ilman riippuvuuttani, niin se pieni helpotus, jonka saan pelaamisesta, ei ole mitään verrattuna siihen syöksykierteeseen ja elämänhallinnan menettämiseen, minkä pelaaminen aiheuttaa vääjäämättä. Tässä hetkessä olen tyytyväinen siihen työhön, tuuriin, apuun ja sattumaan, joiden ansiosta olen vielä matkalla toipumiseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Addiktion tarkastelua

Kaunan kahleet

Toiset ihmiset ovat tärkeitä toipumiselle