Hengitä, hengitä, hengitä


Maanantai alkoi huonosti. Paniikki päällä, liikaa töitä, velvollisuuksia, tehtävää, liian vähän aikaa. Hetken surkuteltuani päätin, etten anna sisäisten vaatimusteni uuvuttaa minua heti aamusta. Pysähdyin hengittämään ja rauhoittamaan sykettäni aina uudestaan ja uudestaan, kun tuntui, että kaikki kaatuu päälle.

Useaan otteeseen epäonnistumisen, ylivoimaisuuden ja toivottomuuden ajatukset ja tuntemukset vyöryivät päälle. Joka kerta pidin selkeän tauon työssäni ja keskityin puhaltelemaan:

Tämä on vain tunne, joka menee ohitse. Tämä ei ole fakta, vaan ajatus. Hengitän ja hengähdän hetken ihan rauhassa. Siihen on aina aikaa. Teen yhden asian kerrallaan. En murehdi jo seuraavaa tehtävää. Ehdin tehdä minkä ehdin. Muu jää seuraavaan päivään. Mikään ei kaadu tai sorru, vaikka asia lykkääntyisi ensi kertaan. Sisäinen piiskaajani ei ole oikeassa, vaan rauhallisesti edeten saan aikaiseksi riittävästi. Olen tarpeeksi hyvä, tarpeeksi tehokas, mutten liikaa. Tauolle on aina aikaa. Hengitystä ei saa unohtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaunan kahleet

Sisäinen tarkastelu

Palkkapäivä takana, hyvä niin